Sinne ja takaisin

Syksyllä 2016 lipsahti kahvipöytäkeskustelussa ilmoille ajatus, että retkipyöräilyhän on hauskaa. Jopa niin hauskaa, että sitähän voisi tehdä joskus pidemmänkin retken. Ja, jos kerta retkelle päätetään lähteä, niin miksi ei kerralla tehtäisi sitten vähän pidempi. Kohta kahvipöydälle levitettiin Suomen kartta ja suunnittelu alkoi.

Keskustelu käytiin kahden hyvin tavalliseksi itsensä kokevan perheenisän (todellisuudessa EI, mutta siitä varmasti lisää tuonnempana) kesken. Vääjäämättä 40 vuotta on kummallakin täyttymässä lähivuosina ja ehkä tuollaisen pyöreän vuosikymmenen täyttymisen lähellä tulee vastaavia tavoitteita ja haasteita mieleen. Nyt sitten sellaiseen päätettiin oikeasti tarttua. Kummallakaan ei ennestään vahvaa pyöräily ja retkeilytaustaa ole, mutta jostainhan se on aloitettava.

Vettä on virrannut Kymijoessa tuon keskustelun jälkeen ja tilanne tällä hetkellä on se, että pyöräretkemme alkaa Suomen pohjoisimmasta kylästä, matkaa taitamme itärajaa sopivalta etäisyydeltä mukaillen palaten lopulta takaisin Kotkaan. Budjetin rajallisuudesta ja retkeilyinnokkuudesta johtuen matkan aikana yöpyminen tapahtuu teltassa tai autiomajoissa.

Se miten hauska (ja miten pitkä) pyöräretkestä tulee jää nähtäväksi. Koska kyseessä on ns. neitsytmatka annamme itsellemme luvan siirtyä Nuorgamiin pääosin julkisilla kulkuneuvoilla. Mutta sinne päästyämme takaisin palaamme pyörillä.

Tämä blogi on eräänlainen päiväkirja, johon tarinoita kertyy retkeen valmistautumisesta, retken seikkailuista ja retken kokemuksista. Ensikertalaisuudesta johtuen, tulee retken kaikissa vaiheissa tehtyä varmasti monta mokaa, mutta niistäkin oppii, kun niitä kirjailee tänne ylös.

Tällä erää ei muuta, mutta lähiaikoina tulossa mm. tarkempaa kuvausta tiimistämme.