Kenttätesti #4: Huhdanniemi, Anjala (Kouvola)

Kuluvan viikon tiistaille sattui kevään tähän astisista päivistä se lämpimin ja neljännen kenttätestin toteuttamiselle muodostui oikein oivallinen tilaisuus. Emme tietenkään jättäneet tuota tilaisuutta käyttämättä, vaan tottunein ottein tarrasimme pyöriemme sarvista kiinni ja suuntasimme tällä erää Kotkasta kohti Kouvolaa. 

Perillä sää oli suorastaan kesäinen
Tämänkertaiseksi kenttätestin määränpääksi eli puolivälietapiksi oli valikoitunut n. 30 km päässä sijaitseva Huhdanniemen laavu aivan Kymijoen rannalta. Paikka ei ollut kummallekaan entuudestaan tuttu, joten Kymenlaakson virkistysalueyhdistyksen sivut saivat jälleen opastaa meitä. Sivujen perusteella perillä meitä odottaisi puolikota, tulisija, kompostoiva wc ja puuliiteri. Paikka vaikutti siis etukäteen oikein sopivalta taukopaikalta. Ei siis muuta kuin kamat pyörän kyytiin ja kohti Huhdanniemeä.

Matkaan startattiin tällä erää Karhulan kirjaston kupeesta
Lähdön hetkellä aurinko lämmitti sen verran reippaasti, että kerrospukeutumisen kokelas Kaitsu päätti vähentää kerroksia yhdellä. Päätös oli tällä erää järkevä ja t-paita riittikin oikein hyvin ulkoilua varten hankitun takin alla mainiosti koko reissun, vaikka liikkeessä sitten tuulen vire (yleensä vastainen sellaienn) mukavasti viilentääkin.

Menomatka laavulle sujui asfalttipinnalla kohtalaisen ripeästi. Parissa tunnissa saavutimme Anjalan ja pitikin pitää ensimmäinen pidempi tauko. Kohteeseen oli matkaan arviolta n. 7 km, kun (aivan yllättäen) Markon pyörän takarengas päästi ilmat pihalle ja varikkotauko oli tosiasia. Nyt renkaanvaihto sujui melko ripeästi ja sisäkumi vaihtui uuteen. Kun takarengas oli jälleen oikealla paikallaan ja sopivasti baareissa, jatkoimme matkaan kohti kiven heiton päässä sijaitsevaa laavua.

Vielä vähän ilmaa ja homma selvä
Laavu löytyi kohtalaisen helposti Huhdanniementien lopusta, jolloin poikettiin tieltä ja viimeiset 200 metriä kuljettiin ns. ahon laitaa kohti joen rantaa. Pellon laidassa kävi melkoinen kaikenlaisten pörriäisten surina, perhosia lenteli ja töyhtöhyypät pitivät kummallista ujellustaan poukkoillessaan pellon päällä. Ainakin luonto oli kovasti innoissaan yli 15 asteen lämpötilasta.

Tuostakin koivusta jonkun on pitänyt ihan teräaseella hakata tuohta irti
Laavulle asetuttuamme huomasimme, että kaikki oli kuten oli luvattukin. Lisäksi paikalta löytyi ihan oikea roskapönttö. Roskapöntöstä huolimatta paikalta löytyi mm. kertakäyttöinen alumiinivuoka ja muuta roskaa noin neljän metrin päästä roskiksesta. Epäilimme syylliseksi samaa lajia, joka oli lähikoivuista repinyt tuohta irti jonkin teräaseen kanssa. Pienen siivoulun jälkeen viriteltiin ns. hella päälle ja kohta paistinpannulla kärisivät broilerin suikaleet ja kattilassa kypsyivät linssit ja riisit (ensi kerralla valmistetaan kyllä jotain ihan muuta).

Tällä Erää -kokki työn touhussa
Keittiön seinältä löytyi kartta muutamalla valmiilla retkeilyreitillä varustettuna
Tässä kohtaa aurinkon lämmitti sen verran mukavasti, että t-paidassa tarkeni nauttia luonnon elämöinnistä aivan hyvin. Huomattavan paljon kaikenlaista lentävää ötökkää ja lintua oli liikenteessä ja missään hiljaisuudessa ei aikaa tarvinnut viettää. Mutta lystiähän noita eläimiä on seurailla. Poikkesipa paikalla yksi kuovikin, jolla myös on ihan omintakeinen hälytysääni käytössään. 

Harmaasorsaemo keräämässä jälkikasvuaan ruotuun
Ruokailun ja kahvittelun jälkeen tutustuimme hiukan tarkemmin ympäristöön. Rannasta löytyi palanutta ja sortunutta laavua muistuttava kasa ja ehkä olikin niin, että käyttämämme laavu oli uudempaa versiota ja täälläkin vanhalle laavulle oli jossain vaiheessa käynyt hassusti. Kuten todettua, puitteet olivat erinomaiset. Testasipa Kaitsu myös paikalta löytyvän kompostoivan wc:n, todeten sen oikein toimivaksi.

Nuori kyy kiirehti pois paikalta
Laavulta lähtiessämme kuivan heinän seasta alkoi kuulua rapinaa ja näimme vilauksen pakenevasta matelijasta, kun nuori kyy päätti siirtyä rauhallisempaan paikkaan. Nähtävästi paikka on myös kyiden mieleen, joka on syytä ottaa huomioon retkeä suunnitellessa. Varsinkin, jos pienempää retkeilijää on mukana.

Kohteen määrittely käynnissä
Kotimatka oli tarkoitus ajella jälkeen tulomatkaa poikkeavaa reittiä, joten Anjalan keskustasta suuntasimme kohti Kouvolan tietä. Ison ja vilkkaan tien reunassa ajelu ei juuri innostanut, joten valitsimme pienemmistä teistä koostuvan maaseutureitin. Kun tullessa renkaan alla vilisti kesäkuuma asfaltti, niin nyt renkaiden kestävyyttä koetti paikoin hyvin kivinenkin hiekkatie.

Kuten menomatkalla ja laavulla, niin nytkin suurinta hupia oli seurata lämpimästä päivästä riehaantuneiden kaiken kokoisten eläinten touhuja. Jokunen petolintu ja metsäkananenkin tuli satulan päältä bongattua. Ja eipä tälläkään reissulla jääneet hepatkaan näkemättä. Yhden ratsukon lisäksi näimme myös muutaman ponivaljakon.

Maalissa on helppo hymyillä
Maisemia ihaillessa pyöräilyvauhti pysyi leppoisana ja sovitussa maalissa olimme hiukan iltakuuden jälkeen. Tällä erää testiretki kesti kokonaisuudessaan siis sellaiset 8 tuntia seuraavin pyöräilytilastoin:

  • Etäisyys: 61,6 km
  • Kesto: 5 tuntia, 32 minuuttia ja 41 sekuntia
  • Keskinopeus: 11,1 km/h
  • Vähimmäiskorkeus: 23 m
  • Enimmäiskorkeus: 68 m
  • Kokonaisnousu: 255 m
  • Kokonaislasku: 263 m

Ajatuksena olisi tehdä vielä pari testiretkeä ennen varsinaista heinäkuun ponnistusta, joista viimeinen testiretki olisi tarkoitus tehdä yhden yöpymisen periaatteella ja jo käytyjä kohteita kauempana Kotkasta. Esimerkiksi Repoveden kansallispuisto voisi olla siihen tarkoitukseen oikein sopivan.

Seuraavia retkiä ennen on tästä retkestä luvassa videota tai videoita Faceen (tykätkää) ja Tubeen (tilatkaa).

Niitä odotellessa, moikkelis moi. 

Kommentit

Viikon video

Suositut tekstit