Pysytään kartalla

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ainakin suunnitellessa alkaa urakan suuruus hahmottua, jos ei muuta. Tänään tutkimme aiemmin tekemäämme reittisuunnitelmaa ja etsittiin retkikartta.fi-sivuston avulla alustan reitin varrelle osuvia yöpymispaikkoja. Niitä sitten merkittiin Google My Maps -palvelulla tekemäämme reittisuunnitelmaan (sitä voi zoomailla ja on se muutenkin aika näppärä). 
On siinä kilometri poikineen (kuvakaappaus Google My Maps -palvelusta)
Suunnitelmissahan on suoriutua Nuorgam-Kotka -retkestämme n. kolmessa viikossa. Tänään kartaan tuli merkattua 18 välietappia, joiden seutuvilla olisi tarkoitus yöpyä. Yllättäviä vastoinkäymisiä tai hetkellistä muuta laiskuutta varten on siis jopa muutama varapäivä reservissä. Karttakuvassa siniset pallerot ovat ykkösvalintoja ja nuo muutamat oranssit vaihtoehtoisia sellaisia. Toisaalta harva suunnitelma toteutuu juuri sellaisenaa, joten retken aikana selviävät sitten lopulliset leiriytymispaikat. Mutta käydäänpä hiukan tarkemmin läpi nuo tänään lotossa voittaneet (kartan siniset pallerot) välietapit ylhäältä alkaen.

Tsaarajärven autiotupa

Toiseksi yöpymispaikaksi (Nuorgamissa on tarkoitus viettää ensimmäinen yö) on kaavailtu Tsaarajärven autiotupaa. Tuolloin on taitettu 40 km matka, josta puolet päästään ajelemaan ihan teitä pitkin. Loppumatka on sitten Kaldoaivin erämaassa kulkevaa retkeilyreittiä. Koska kyseessä on ensimmäinen etappi, on tuo 40 km matkana varmasti ihan riittävä ja perillä odottaa tupa yöpymistä varten. Otetaan siis retkellä ns. pehmeä aloitus.

Partakko

Seuraavaksi olisikin sitten tarkoitus siirtyä Partakkoon saakka. Matkaa edellisestä leiripaikasta tänne on reilu 80 km, mutta hyvin tuvan lämmössä nukutun yön jälkeen sitä jaksaa. Lisäksi erämaapolkujen jälkeen on taukopaikka Sevettijärvellä, josta loppumatka onkin leveämpää ja sileää tietä. Jos kalusto kestää kunnossa, niin tämähän sujuu kuin leikiten.

Tuulisjärvi

Partakon läheltä löytyy yhtä sun toista nähtävää (esim. monta kulttuuriperintökohdetta) ja kun nähtävyydet on katseltu, jatkuu matka aina Inarin eteläpuolelta löytyvälle Tuulisjärven rannalle. Siellä meitä vastassa pitäisi olla puolilaavu, tulipaikka ja kuivakäymälä (!). On siis aika retken ensimmäisen ison hädän). Partakosta tänne on matkaa n. 70 km, josta suurin osa mennään hyvinkin sileää tietä eli ei tämänkään mikään mahdoton etappi pitäisi olla suorittaa.

Lutonsilta laavu

Ennen Urho Kekkosen kansallispuistoon siirtymistä, yövymme Raja-Joosepin lähistöltä löytyvän Lutonsillan laavun lähistöllä. Ennen laavulle siirtymistä on matkaa taitettu melkein 80 km ja välissä tankattu ruokaa ja muuta tarpeellista Ivalossa. Seuraava etappi alkaakin sitten Luttojoen riippusillan ylityksellä (Youtubesta löytyneen videon perusteella riippusilta oli ainakin 2010 hyvässä kunnossa).

Peuraselkä, autiotupa

Urho Kekkosen kansallispuistossa riittää nähtävää ja kulkeminen ei todennäköisesti ole yhtä sujuvaa kuin edellisillä etapeilla; merkittyjä reittejä ei taida juuri olla. Arvelimmekin 40 km päiväsiirtymisen olevan riittävä tähän rakoon ja toiveissa olisi taas jälleen tuvassa yöpyminen. Kuvien perusteella kansallispuiston erämaa-alueelta löytyvä Peuraselän autiotupa näyttää oikein mainiolta paikalta voimien keräämiseen ja yöpymiseen.

Härkätunturi, autiotupa

Tuvasta toiseen käy tiemme. Härkätunturin autiotupa sijaitsee Tuntsan erämaassa. Urho Kekkosen kansallispuistosta päästyämme on kulku hetken helpompaa, mutta sitten taas matkanteko hidastunee seuraavaan erämaahan siirryttäessä. Yhteensä matkaa olisi taitettava edellisestä paikasta tänne sellaiset 70 km, mutta etapin puolesta välistä löytyy hyviä taukopaikkoja voimien keräämiseen tai vaikka yöpymiseen.

Suoltijoki, keittokatos

Suoltijoen lähettyviltä löytyy paljonkin mahdollisia leiriytymispaikkoja, mutta pongasimme nyt tällä erää paikan, jossa on hyvä evästää ja mahdollisuus telttayöpymiseen. Onhan tässä jo pari yötä vietettykin tuvissa. Yöpymistä edeltää n. 60 km siirtyminen.

Ratiskaviita, laavu

Myös seuraava lepohetki on tarkoitus viettää teltoissa tai laavun suojassa. Sallasta saadaan täydennettyä ruokaresursseja ja heti sen eteläpuolelta löytyvä laavu on sitten oikein oiva pysähdyspaikka. Ennen tänne pääsyä, on matkaa taitettu sellaiset 60 km.

Pikku Pyhävaaran näköalalava

80 km siirryttyämme sileää tietä, löytyy Rukatunturin eteläpuolelta muutaman kilometrin päästä Pikku Pyhävaaran näköalalava. Maisemien ja lähistöltä löytyvän kodan ja käymälän ihastelemisen jälkeen etsimme sopivan paikan teltoillemme ja siirrymme yöpuulle. Ennen tänne siirtymistä löytyy matkan varrelta sekä Sukerijärven että Oulangan kansallispuisto. Voipi olla, että ne tulevat myös tarkasteltua tarkemmin ja sitä kautta voi yöpymispaikkakin olla ihan joku muu (toki tämä varaus on voimassa ihan kaikilla etapeilla).

Leveänkoski, taukokatos

Sitten olisikin vuorossa sellainen 100 km ennen tänne pääsyä. Toki matkan varrelle jää Kuusamo, jossa pidetään hetki taukoa ja täytetään reppuja kaikella tarpeellisella. Siirtyminen on jälleen hyvin sileää tietä, että mikäs siinä siirtyessä. Mutta niin. Hossan eteläpuolelta, jälleen ihan kivenheiton päästä, löytyi ihan yöpymispaikan näköinen sopukka. Katoksesta löytyy tulipaikkaa ja taas sellainen luksus kuin käymälä. Kyllä meidän kelpaa.

Ahoniemi, Laavu 

Edellisessä paikassa kannattaakin voimia kerätä huolella. Taas olisi sellainen 100 km (taitaa olla jopa hiukan enemmän) siirryttävä ennen aiottua leiriytymispaikkaa. Periltä löytyy Ahoniemen laavu. Jostain netin siimeksestä nähtiin, että täältäkin löytyy ainakin jonkinlainen wc. No löytyy tai ei, niin täällä sitä sitten yövytään; teltoissa tai laavussa.

Jonkerin lähtöpaikka, kota

Ennen tähän leiripaikkaan saapumista voimme valita väyläksi sileää tietä tai vähemmän sileää retkeilyreittiä (näitä puntaroidaan kyllä aiemminkin). Riippuen valitusta reitistä on matka taas taitettava about 100 km. Kuhmo on jokatapauksessa matkan varrella, joten kyllä nyt ainakin huoltsikkakahvit käydään juomassa, jos ei muuta. Itse leiripaikalta löytyy taas sitä käymällää, että kelpaa käydä.

Pieni Ritojärvi, laavu

Ennen Patvinsuon kansallispuistoa löytyy sen pohjoispuolelta Lieksasta (?), tulipaikka, laavu ja käymälä Pienen Ritojärven rannalta. Siinä sitä kelpaa taas takapuolta lepuuttaa. Edellisestä leiripaikasta tähän on istuttu satulassa melkein 90 km. Voipi olla, että tulee Lieksan keskustassa vierailtua enne tänne saapumista. Kaipa sielläkin nähtävää on.

Särkkäjärven autiotupa

Kylläpä vain. On jälleen aika yöpyä katon alla. Siirtyminen tänne tapahtuu Koitere-järven itä- tai länsipuolen kautta. Siinä tulee taas sellainen 100 km pyöräilyä, joten tupa on ihan hyvä paikka leiriytymiseen (paikasta löytyy kuvia mm. tästä blogista).

Höttösen lintutorni

Toinen meistä on hiukan hurahtanut lintuihin (vinkki: se ei ole Marko), joten on aivan luonnollista, että vähintään yksi yöpyminen tapahtuu lintutornin lähellä. Kyllähän noita tipuja näkee varmasti muutenkin ihan paljonkin, mutta ainakin yksi tornivierailu pitää tehdä. Tänne ei sitten matkaa ole edellisestä paikasta kuin n. 50 km, joten aikaa jäänee ihan hyvin lintujen tarkkailuun. Ja onhan Tuupovaarassa paljon muutakin nähtävää.

Tarassiinlahden nuotiopaikka

Ei tulta ilman savua. Koska edellinen etappi on totuttua lyhyempi, painetaan sitten yli 100 km, kunnes saadaan taas lämmintä ruokaa. Täältäkin taitaa lintutorni löytyä, mutta ei yöpymiseen soveltuvaa rakennusta, joten kesäyön lämpimästä hyväilystä nautitaan teltassa.

Katralammen laavu

On jälleen taivallettu n. 100 km ja saavuttu Lappeenrannan alueelle. Voipi olla, että matkan varrelta löytyy matkamiehille lämmin sauna, mutta itse yöpyminen olisi tarkoitus suorittaa luonnossa tässä laavussa tai sen välittömässä läheisyydessä. No suunnitelmahan tämä vasta on. Sellainen varaus tähänkin.

Melkkolan laavu

Näillä näkyminen se viimeinen leiripaikka löytyy melko läheltä edellistä. Melkkolan laavu sijaitsee n. 15 km (linnuntietä) Lappeenrannasta lounaaseen. Edellisestä laavusta matkaa on Lappeenrannan keskustasta n. 35 km. Keskustassa (tai siel toril) onkin tarkoitus käydä nauttimassa vedyt (ja atomit) maidolla. Onhan se kiva kesäkaupunki, joten varmaan siellä vierähtää tovi tai toinenkin. Mutta lopulta on siis tarkoitus paeta keskustan vilinää laavun rauhaan hetken levähdykseen.


Niin. Nyt on reissua taas suunniteltu yksi asken eteenpäin. Onhan se kuitenkin kovin totta, että kun sitä sitten heinäkuun alussa on muutaman pyörähdyksen poljinta pyörittänyt ja maisemia katsellut, niin sittehän se suunnitelma alkaa vasta hioutua muotoonsa. Mutta onpahan nyt jotain mistä aloittaa. 

Huomenna muuten jatkuu kenttätestit järjestyksessään kolmannella. Huomiselle kilometrejä kertyy reilu 80, että eiköhän sieltä joku oppi saada taas mukaan.

Kommentit

Viikon video

Suositut tekstit