Kenttätesti #5: Erämessuilta Repovedelle

Noin viikko sitten alkoi testireissuista vaativin, kun starttasimme lauantaiaamuna seitsemän jälkeen lähihuoltamon nurkilta kohti Kouvolan Koriaa. Kenttätesti vitosen päämääränä oli kokeilla pyörien, miesten ja retkeilyvarusteiden kestävyyttä Repoveden kansalllispuiston maisemissa ja kun samalle viikonlopulle sattuivat Kouvolan Erä- ja Vapaa-ajan messut, niin maantieteellisestikin tarkasteltuna ajatus messuilla pistäytymestä tuntui hyvältä. Ainakin näin etukäteen. Suunnaksi siis Repoveden kansallispuisto ja ensimmäisenä pidempänä taukopaikkana Koria ja messut. Seuraavana päivänä olisi sitten tarkoitus palata takaisin Kotkaan kulkematta Korian kautta. Viikonlopulle oli tarjolla siis sellaiset 200 km poljettavaa.

Lähtöruutuselfie

Tuttuun tapaan aika lailla puolen tunnin polkemisen jälkeen, ilmeni ensimmäinen tekninen ongelma. Pahenteinen naksahdus keskeytti matkanteon ja jälleen kerran ongelma löytyi Markon pyörän takarenkaasta. Tällä erää kumipuoli oli pysynyt kunnossa, mutta yksi pinna oli antanut periksi päättäen jakaantua kahteen osaan. Toki varapinnoja on mukana ja tarvittavat työkalutkin löytyivät vaihto-operaatiota varten. Pikaisen pohdinnan jälkeen päätimme kuitenkin jatkaa matkaa yhtä pinnaa köyhempänä ja palata ongelman ääreen määränpäähän eli Repoveden kansallispuistoon saavuttuamme.

Myllykoski ja teemana tauko

Korialle asti matka sujui aika lailla ennakoidusti ja noin kahden tunnin poljeskelun jälkeen pidimme ensimmäisen suunnitellun lepohetken Myllykoskella. Pienen evästelyn jälkeen jatkoimme reippahasti matkantekoa ja seuraavat pari tuntia pyöräilyä toivat meidät erämessuille Korian Pioneeripuistoon.

Olemme messuilla -selfie

Poutainen sää oli houkutellut meidän lisäksemme muutaman muunkin ihmisen messualueelle. Nähtävää riitti ja hiukan löyhemmällä budjetilla olisi mukaan tarttunut varmasti yhtä sun toista. Hetken hortoilun jälkeen päädyimme nauttimaan messuhenkisen lounaan Uotilan leipomon kojulle. Kohtuuhintaisen ruoka-annoksen kylkeen sai nimittäin samaan hintaan munkkikahvit, joten tarjous oli mielestämme aivan ohittamaton.

Pyöräläjä

Leipä miehen tiellä pitää

Valkosipulileipäset nautittuamme katsastimme muutaman kojun hiukan tarkemmin ja Kaitsun retkivarustus täydentyikin lippiksellä, hygieniapussukalla ja hätämuonakeksipaketilla. Sitten alkoikin olla messumittarin nuppi sopivasti kaakossa ja poistuimme bajamajan kautta takaisin tien päälle.

Menomatkasta oli nyt siis taivallettu noin puolet. Toinen mokoma n. 50 km oli siis vielä jäljellä ennenkuin pääsisimme Repovedelle nauttimaan lämpimästä retkiruuasta ja telttailusta. Tähän saakka matka oli sujunut todellakin suht kivuttomasti, joten samalla "kahden tunnin jälkeen tauko"-taktiikalla lähdettiin matkaan. Jotain oli kuitenkin tapahtunut messujen aikana pyörien satuloille ja ne eivät olleet oikeastaan enää yhtään mukavat takapuolen alla. Urhoollisesti matkaa kuitenkin taitettiin aina Kuusankoskelle saakka, jossa oli pakko istuskella maassa ja nauttia sen suuresta tasaisesta pinnasta. Taukopaikaksi valikoitui hiekkarantahiekasta tehdyn pyörätien piennar, joka ei ole maailman paras alusta pyörän renkaalle. Hevoselle sitäkin parempi alusta ja yksi heppakärry tällä pyörätiellä vastaan tulikin.

Satula on perseestä -ilme ja vasemmalla pyörätien pehmeää pintaa

Taukoilun jälkeen matkaa jatketiin aikalailla kivuliaissa fiiliksissä ja oikeastaan aina tilaisuuden tultua ajaminen vaihtui taluttamiseksi, jolloin takalisto sai mukavasti lepoa satulan kurimuksesta. Tähän mennessä testi oli nostanut esiin siis ainakin yhden kipupisteen, jolle joudumme tekemään jotain ennen heinäkuun alkua.

Katkopyöräillen saavuimme hiljalleen Vekaranjärven varuskunnan laitamille. Toivoimme hartaasti, ettei isompia ammuntoja ole käynnissä (muuten olisi reittivalinta ollut erittäin huono) ja varuskunta-alueen länsipuolelta lähdimme luovimaan kohti kansallispuistoa. 

"Melkein" perillä ja paikallinen luotsi vastassa

Sinivalkoraidoilla koristelujen puiden välissä ajelimme kohti määränpäätä ja ensimmäisen Repovesi-kyltin näkeminen herättikin hetken riemun. Matkaa oli kuitenkin jäljellä vielä ihan kilometrejä, joten muutaman hetken saimme vielä nauttia pyöräilyn ihanuudesta.

Ei hassumpi leiripaikka

Puoli seitsemän aikaan eli noin 11 tunnin matkaamisen jälkeen löysimme Repovedeltä paikan, jossa saimme ravittua kehomme ja mielemme. Tästä kaikesta lisää seuraavassa tekstissä, joka ilmestynee tässä lähipäivinä.

Tällä erää ei muuta.


Kommentit

Suositut tekstit