Kenttätesti #5: Kotia kohti

Pätkissä nukutun yön jäljiltä oli hiukan nihkeä nousta aamuiseen tihkusateeseen. Vaan ei auta itku markkinoilla, joten ohjelmassa oli telttojen pakkaaminen ja aamisen valmistelu. Tulen virittelyä sade ei haitannut, sillä paikalta löytyi puuliiteri, josta haetut kuivat puut paloivat kohta jo iloisesti kahvi- ja puurovettä lämmittäen. Tällä erää mukaan oli tarttunut käteviä pikapuuropusseja ja kattilaa ei tarvinnut puurohiutaleilla sotkea.

Hyvällä tulipaikalla mahtuu monen porukan lämpimät juomat yhtä aikaa tulelle

Aamiaisen jälkeen pakkasimme pyörät ja lähdimme taluttelemaan niitä kohti puiston porttia. Edellisen päivän fillaroinnin jäljiltä kroppa oli hiukan herkillä ja hetken kävely ennen satulaan istumista tuntui hyvältä ajatukselta.

Täällä oltiin ja kait täällä vielä käydään toistekin
Satulaan hypättyämme huomasimme, ettei takapuoli ollut unohtanut eilistä pyöräilyämme ja hiukan irvistellen kotimatkamme käynnistyi. Olimme kuitenkin toivekkaita, sillä tänään ei tarvitsisi koukata Korian kautta ja täten poljettavaa olisi ainakin 10 km edellistä päivää vähemmän.

Hymyt kameralle ja kotia kohti

Liikkeelle lähdettyämme teimme melko pikaisesti muutamia päätöksiä. Ensinnäkin pyöriemme satulat menevät vaihtoon ja toiseksi pitäisimme lyhyen tauon aina tunnin pyöräilyhetken jälkeen. Lisäksi etsimme kartalta vähän pienempiä teitä, joita pitkin suunnistaisimme kotiin.

Sade sai Markon kaivamaan sadetakin käyttöön

Kotimatkan ensimmäinen puolikas mentiinkin aika lailla pikkuteitä ja polkuja pitkin. On kuitenkin tosiaan niin, että pienet tiet tarkoittavat paljon jyrkkiä ala- sekä ylämäkiä, kun taas isommat tiet ovat yleensä vedetty vähän loivemmalla profiililla. Energioiden vähentyessä alkoivat isommat tiet taas kiinnostaa ja lounaspaikalla tutkittiin karttaa taas vähän toiselta kantilta.


Erään jo hiukan isomman hiekkatien pientareella oli jo puoliksi hyvä fiilis

Kivuttuamme taas erään mäen laelle, pysähdyimme ravitsevalle riisi-linssi-lounaalle

Lounas ja pieni lepo antoivat lisää puhtia ja niin paluumatkaa jatkettiin entistä vauhdikkaammin. Näin ainakin aluksi. Kun mäen laelta alkanut alamäki loppui, siirryttiin jälleen verkkaiseen maisemien ihastelu -poljentaan.

Rennon letkeälläkin vauhdilla saavutimme kohta Myllykosken keskustan ja pysähdyimme seuraavaksi ihastelemaan Keskikosken siltaa. Kyseessä on museosilta, joten tulipahan sekin nähtävyys sitten nähtyä.

Sisiliskoperhe (etsi kuvasta neljä) liittyi seuraamme Keskikosken sillalla taukoillessamme

Myllykoskelta Kotkan Karhulaan matka sujui entistä irvistellen ja melko hiljaisissa tunnelmissa. Yksi tauko vietettiin Susikosken kahviossa motivaatiojäätelöiden parissa.

Kipeastä takapuolesta ja muista pienistä rasitusvammoista huolimatta reissu oli hyvin antoisa. Paljon opimme ja toivottavasti tajuamme oppimaamme myös pääreissulla hyödyntää. Muutamia varustehankintoja tuli mieleen, mutta ensimmäiseksi tehtäväksi tulee satulapuolen kuntoon laittaminen.

Laitetaanpa lopuksi vielä hiukan tilastodataa reissusta. Lounaan jälkeen kävi pieni kömmähdys, joten data ei ole tällä erää ihan kuranttia, mutta ihan riittävän tarkkaa kuitenkin. 
  • Etäisyys: 189,8 km
  • Kesto: 18 tuntia, 2 minuuttia ja 7 sekuntia
  • Keskinopeus: 10,5 km/h
  • Vähimmäiskorkeus: 25 m
  • Enimmäiskorkeus: 150 m
  • Kokonaisnousu: 997 m
  • Kokonaislasku: 977 m
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Nähdään taas.

Kommentit

Viikon video

Suositut tekstit