Päivä 3: Tsuomasjärveltä Tsaarajärvelle

Tiistaina olimme siirtyneet vihdoin erämaan puolella ja tämän päivän tavoitteena oli päästä Utsjoelta Inarin puolelle. Tavoite täyttyisi, jos saavuttaisimme kuntien rajalla sijaitsevan Tsaarajärven autiotuvan. Tsuomasjärven tuvalta näytti retkeilyopasteen mukaan olevan 11 kilometrin matka Tsaarajärvelle, joten tarmoa täynnä otimme pyöriä sarvista ja lähdimme matkaan.

Tihkusateinen aamu Tsuomasjärven rannalla

Edellisenä päivänä olimme saapuneet autiotuvalle puolenyön tietämissä melko väsyneinä, joten päätimme pitää tämän päivän ponnistelut kohtuullisempina. Aamupäivän käytimme syöden, varusteita kuivatellen ja huoltaen, leväten ja karttoja tutkien. Kartan perusteella tulimme siihen tulokseen, että pyrkisimme seuraavaksi yöksi Tsaarajärven autiotuvalle. Retkeilyreittiä pitkin kulkien matkaa kertyi noin 11 km eli ei hirveästi, mutta kuitenkin sen verran, että siirtyisimme tuvalle päästyämme Utsjoelta Inarin puolelle.

Lähtöselfie Tsuomasjärven autiotuvalta

Emme tosiaan pitäneet sen suurempaa kiirettä valmisteluissa ja lähdimme seuraavalle siirtymälle iltapäivällä kello yhden jälkeen. Taivas pysytteli pilvisenä ja lämpötila alle kymmenen asteen, joten missään helteessä ei tänäänkään tarvitsisi kulkea.

Kaunista reittiä kaikessa karuudessaan

Matkan varrelle mahtui taas sekä ylä- että alamäkiä, kivikkoja ja tietenkin useampi suo. Erään leveämmän ja syvemmän suon edessä muisteli Kaitsu edellisen päivän oppeja ja otti kiltisti erikoisjalkineet saman tien käyttöön.

Kengät kevyempiin ja sitten reippaasti suon ylitykseen

Ensin suon ylitti Marko ja kun reitti ja suon syvyys oli suurin piirtein hahmottunut, lähti Kaitsu reippaasti kevytsandaaleilla perään. Hiukan tahmeaa kulkeminen oli, mutta niin sitä yli mentiin että heilahti, kuten seuraavasta videostakin näkee.

Kunniakkaan suon ylityksen jälkeen vaihtuivat jalkineet takaisin tukevimpiin ja kivikkoisille poluille paremmin soveltuviksi.

Viileän turvekylvyn jälkeen jalat ovat niin kovin pehmeät ja pintaverenkierto vilkasta

Suon ylityksen jälkeen reitti muuttui tosiaan kuivemmaksi, mutta myös kivikkoisemmaksi. Puolen välin tiennoilla isompia murikoita olikin taas useamman metrin leveydeltä ja pituudelta, kun jotakin murusta lähdettiin taas ylittämään. Pyörä antaa kyllä mukavasti tukea kivikkoja ylittäessä, mutta täyden kuorman kanssa se myös pyrkii menemään helposti omia teitään, joten kivikko tiesi jälleen vauhdin hidastumista. Tosin mihinkäs sitä kiire olisikaan? Valmiissa maailmassa.

Huilitaukoa Caroaivin rinteellä

Päivän etappi kulki melko korkealla ja tuulta riitti. Tuulen ansiosta saimmekin kulkea aika lailla ilman verta imeviä iniseviä kiusankappaleita. Hiukan lähemmäs merenpintaa laskeuduttuamme kiinnitimme huomiota kuolleisiin koivuihin, joiden lukumäärä tuntui kasvavan matkan edetessä. Oli hyvin tyypillistä, että "koivumetsässä" yhtä vihreää koivua vastasi vähintään 100 kuollutta  tai ainakin lehdetöntä kumppania.

Jonkin ötökän tai taudin kiusaamia koivuja

Toistaiseksi emme olleet kovin moneen poroon vielä matkan aikana törmänneet. Ensimmäisen yön aikana Kaitsua oli pitänyt hereillä yksi kovin äänekäs sellainen, mutta siitäkään ei näköhavaintoa oltu saatu. Olimme saattaneet toki itsekin pitää kulkiessamme sen verran meteliä, että suuremmat eläimet olivat väistäneet meitä ja pysyneet siksi piilossa. Etapin loppusuoralla huomasimme kuitenkin iloksemme saaneemme mieluista seuraa. Muutamia poroja käyskenteli lähistössä ja ne antoivat jopa kuvatakin itseään, joten saimme taas hyvän syyn pitää pienen lepotauon poroja katsellessa ja kuvaillessa.

Eläviä koivuja ja poroja

Illalla hiukan ennen seitsemään saavuimme Tsaarajärven autiotuvalle. Tuvassa ei tällä erää muita matkaajia ollutkaan, mutta vieraskirjasta huomasimme edellisen yön tupakaverimme pistäytyneen myös täällä ruokailun merkeissä. Ukona lämpötila oli pysynyt koko päivän ajan alle kymmenessä ja tuvan sisällä ei juuri sen lämpimämpää ollut. Marko virittelikin kamiinaan tulta ja samalla Kaitsu tuvan kaasuliedellä hyvää ja ravitsevaa illallista. Päivän sää oli ollut tihkusadekuurojen värittämä (harmaakin on väri) ja pientä kosteutta oli havaittavissa myös vaatetuksessa, joita ripustilimme kamiinan läheisyyteen kuivumaan.

Suomen kesä on usein viileän valoisa

Illan illallinen koostui melko yllättäen riisistä, sipulirouheesta ja kuivalihasta. Kuivalihakundi (www.kuivalihakundi.com) oli tukenut retkeämme mukavalla valikoimalla kuivattamiaan lihoja. Lihat olivat maistuneet tähän asti ns. suoraan kylmiltään, mutta tällä erää Kaitsu oli keitellyt kuivalihasta, sipulista ja riisistä oikein maistuvan pöperön.

Eikun syömään

Päivän etappi ei tosiaan ollut turhan pitkä, mutta maasto oli ollut taas mukavan haastava. Illallisen sulattelu veikin viimeisen voimamme ja yhdeksän maissa olikin ihan paikallaan ryömiä makuupussin sisälle valmistautumaan seuraavan päivän koitoksiin.

Viihtyisä Tsaarajärven tupa kauniilla paikalla

Tilastotietoja

Ja sitten taas faktaa pöytää eli numerotietoa päivän siirtymästä. Kestosta on pyritty tauot leikkaamaan pois. se pitää kuitenkin tehdä manuaalisesti, joten inhimillistä heittoa voi tulla lukuihin.

3. Siirtymä (Kuva: Google My Maps)

• Etäisyys: 11,5 km
• Kesto: 4 tuntia, 50 minuuttia ja 52 sekuntia
• Keskinopeus: 2,4 km/h
• Vähimmäiskorkeus: 253 m
• Enimmäiskorkeus: 364 m
• Kokonaisnousu: 297 m
• Kokonaislasku: 278 m