Päivä 5: Kaldoaivi taakse jää

Torstaina aamupäivällä reippaana alkanut sade jatkui aina yön pikkutunneille saakka. Tuvan suojissa sade ei meitä suoranaisesti haitannut ja vaatteiden kuivumaan ripustelun jälkeen olimme siirtyneet mukavasti unten maille. Tuvassa nukkumapaikkoja on kahdessa kerroksessa. Itse nukuimme lähempänä lattiaa ja toisen kerroksen lavereille olimme järjestelleet märkiä vaatteitamme ylemmälle kuivumaan.

Muutaman tunnin unien jälkeen havahduimme kolinaan. Tokkurasta toettuamme todistimme kahden sateen kasteleman retkeilijättären lyöttäytyneen seuraamme. Anteeksi pyydellen he ilmoittivat viipyvänsä vain hetken sadetta pitämässä ja jatkavansa matkaa ruokailtuaan.

Hetken ihmettelyn jälkeen ymmärsimme ryömiä makuupussien suojista pois ja aloimme raivaamaan ylälaverille leviteltyjä vaatteita pois. Näin me kaikki mahtuisimme mukavan väljästi nukkumaan, eikä kenenkään tarvitsisi siirtyä tuvan suojista pois.

Aamulla sade oli loppunut ja aurinkokin näyttäytyi silloin tällöin.

Hetki siinä höpöteltiin niitä näitä yöllistä välipalaa nauttiessa ja sitten rahoituimme jälleen unille. Myös seuraamme liittyneiden retkeilijöiden motivaatio telttamajoitukseen siirtymiseen oli kadonnut ja aika nopeasti myös ylälavereilla nukuttiin.

Puu taipuu moneksi, myös satulalaukkojen tueksi

Edellinen päivä oli ollut raskas niin miehille kuin pyörillekin. Koska puitteet olivat kunnossa ja sääkin vaihteeksi suosi ulkona oleskelua, päätimme käyttää aamupäivän varusteiden huoltoon. Marko nikkaroi pyörään lisää varaosia käytettävissä olevista materiaaleista ja itse keskityin kuivattelemaan kosteudelle hiukan herkempää digikalustoa. Myös silloin tällöin pilvien välistä näyttäytyvää aurinkoa pyrittiin hyödyntämään akkujen lataamisessa ja aurinkokennot olivatkin käytössä heti aamusta alkaen.

Varustehuoltoa: korjataan, kuivataan, putsataan

Tällä erää tuvasta löytyi molempia sukupuolia, mutta kyllä täällä varmaan pärjättäisiin myös unisex-puuceillä

Yöllä olimme päättäneet asettaa päivän tavoitteeksi Sevettijärvelle pääsyn. Pienenä lisätavoitteena oli poronkäristyksen nauttiminen. Ruokapaikat saattaisivat olla kyllöä vähissä Sevettijärvelle päästyämme, mutta mitäpä sitä murehtimaan, mars matkaan vain.  

Varusteet huollettuina kohti Sevettijärveä

Pulmanki-Sevetti-retkeilyreitti osoittautuikin melkoisen haastavaksi tapaukseksi viimeisten kymmenen kilometrin osalta. Aluskasvillisuutta riitti runsain mitoin, polut olivat kapeita ja reitille sattui kivikkoja ihan yltä kyllin. Lisäksi maasto oli tietenkin sateiden jäljiltä märkää ja liukasta, hyttyspopulaatio tuntui olevan huipussaan ja tulipa vastaan kivikkoiseen ja jyrkkään ylämäkeen asettunut suokin. Tuntui, että kaikki aiemmilta 60 kilometriltä löytyneet haasteet olisi saatu tiivistettyä viimeiseen kymmeneen kilometriin. 

Viimeiset erämaakilometrit tarjosivat jo tutuksi tulleita haasteita mm. kivikon muodossa

Aurinkoinen ja tyyni sää oli houkutellut iloksemme runsain joukoin hyttysiä

Muutaman tunnin taivalluksen jälkeen oli aika syödä ulkona. Pitkulaisen Sundeejävren pohjoispäästä löytyikin kaunis paikka retkievästelyyn ja niin riisit laitettiin jälleen kiehumaan. Sade ei ollut matkantekoa nyt haitannut, mutta kostea maasto ja tyyni sää tarkoitti hyttysiä. Paljon hyttysiä.

Vielä vähän...

Niin se sitten loppui erämaavaellus. Sevettijärvelle päästyämme hyppäsimme pitkästä aikaa satulaan, kun matka jatkui hiekkatietä pitkin. Hymy oli hetken päästä vieläkin herkemmässä, kun tie vaihtui pikipinnaksi ja maisema alkoi vaihtua totuttua vilkkaamin. Nopeasti kävi myös selville Sevettijärven turistipalvelujen luonne ja määrä. Koska emme halunneet hyödyntää leirintäalueiden palveluja, jäi samalla illan ohjelmasta pois mahdolliset maksulliset ruokapalvelut.

Kellon lähestyessä iltakahdeksaa päätimme etsiä telttapaikkaa Sevettijärventien lähettyviltä. Montaa ajokilometriä ei päivälle ollut kertynyt, mutta erämaan viimeiset kilometrit olivat olleet melkoisen haastavia ja päätimme leiriytyä sopivan paikan ilmaantuessa näköpiiriin. Aika pian kangasmaasto näytti sen verran houkuttelevalta, että pyörät lyötiin parkkiin ja telttojen pystytys alkoi. Teltassa yöpyminen tarkoitti tietenkin autiotupiin verrattuna vähemmän mukavuuksia, mutta kenttälapion avustuksella myös isommat wc-hädät saatiin hoidettua. Ihan huvikseen ei toki aikaa viitsinyt kuopan yllä viettää, sen verran runsaasti iniseviä seuralaisia vessakäynneillä riitti.   

Pari tuntia perjantaina jäljellä ja mukavasti riittää vielä valoa

Hämäriin autiotupiin ja pilviseen säähän tottuneena, runsas valon määrä pääsi taas yllättämään positiivisella tavalla. Iltakymmen jälkeen pystyi vielä helposti nauttimaan auringonpaisteesta ja maisemissa riitti ihailtavaa. 

Retken toinen telttayö edessä

Kilometrejä päivän etapille kertyi 19 kappaletta, joista puolet kului satulassa. Sää oli ollut viileä, mutta sateeton, joten siinä mielessä kulkeminen oli ollut aiempiin päiviin verrattuna mukavampaa. Yöllä oli kuitenkin satanut vettä, joten perjantaitakaan ei sateettomaksi vuorokaudeksi päässyt kirjaamaan. Pyöräretkemme jokaisena tähän astisena päivänä oli siis satanut. Tämän päivän osalta sade oli vain sopivasti osunut yölle. Toki olimme edellisenä iltana siitä saaneet oman osamme ja esim. kengät olivat vielä melkoisen kosteat.

Kaldoaivin erämaa-alue oli kuitenkin nyt onnistuneesti takana. Mielestämme Pulmanki-Sevetti-reitin kulkeminen pyörien kanssa alle viidessä päivässä oli myös ihan onnistunut suoritus. Sitä jopa siinä määrin, että sen voi hyvillä mielin jättää osaltamme ainutkertaiseksi. Erämaa kyllä varmasti vielä joskus kutsuu takaisin, mutta silloin pyörät jäävät kotiin.