Päivä 7: Inarin ja Ivalon kautta kohti Raja-Jooseppia

Pyhäpäivä Partakossa alkoi osaltamme varovaisella venyttelyllä. Edellisen päivän etappi oli ollut retkemme osalta ensimmäinen, joka oli kokonaisuudessaan taitettu satulassa. Matkaa oli taitettu 75 km ja kieltämättä aamulla alavartalossa olikin havaittavissa pientä kipuilua.

Kaitsun ei tarvinnyt yksin yötä viettää, vaan kaikenkokoista seuraa riitti

Lihashuollon jälkeen nautimme tuttuun tapaan puuroaamiaisen ja hiukan kello yhdenksän jälkeen singahdimme matkaan. Luvassa oli jälleen ajotien vieressä pyöräilyä iltaan saakka. Tavoitteeksi asetimme Ivaloon pääsemisen, jolloin etappi olisi pituudeltaan jälkeen noin 75 km. Päivän aikana oli myös tarkoitus täydentää jo mukavasti huvenneita ruokavarastoja joko Inarin tai Ivalon kauppoja hyödyntäen. Haaveissamme siinsi myös ajatus poronkäristyksen syömisestä.

Tavaksi muodostunut lähtöselfien ottaminen ja sitten tien päälle

Taipaleen taittaminen alkoi Sevettijärventietä pitkin kipeillä kintuilla ja hiertyneillä pakaroilla hiukan kankeasti. Yllättävän nopeasti kuitenkin keho muisti mistä on kyse ja Kaamasen tielle päästyämme matka taittuikin melko kivuttomasti..

Noin tunnin polkemisen jälkeen löysimme itsemme Vastusgoahtin parkkipaikalta ja hetki tämän jälkeen edessämme olivat maittavat savulohipalat, jotka päätimme sunnuntain kunniaksi nauttia pikkunälkään. Kalapalojen jälkeen nautimme vielä erinomaiset lettuannokset ja tulihan tuota matkamuistojakin ostettua kotiin viemisiksi. Päivälle oli saatu näin muodostettua mukava herkutteluteema, joka jatkui sitten Inarissa.

Vastusgoahtin parkkipaikan kupeesta löytyi matkamiestä aina ilahduttava puucee. 

Retken ensimmäiset kahvilaherkut edessä ja suussa. Vastusgoahtin maittavalla savulohella aloitimme sunnuntain herkutteluosuuden

Kaamasen tietä pitkin matka sujui mukavassa puolipilvisessä säässä ja lisäpuhtia saimme kanssakulkijoista. Yllättävän monessa vastaan ajaneessa autossa nousi nimittäin käsi kannustavan tervehdyksen merkiksi (näin ainakin itse tulkitsimme asian laidan).

Näkymää Kaamasen tieltä

Puoliltapäivin saavuimme Inarin keskustaan, jossa piipahdimme K-Market Kuukkelissa. Etelä-Suomen K-Markeitteihin tottuneena valikoiman laajuus yllätti positiivisesti. Tarjolla olisi ollut yhtä sun toista, mutta tällä erää tyydyimme ruokavarastojen täydentämiseen. Mukaan tarttui myös limonaadia ja suklaata, jotka vasta herkulta maistuivatkin kaupan parkkipaikalla nautittuna. Siinä taukoa pitäessä satuimme näkemään myös tuttuja. Meidät Nuorgamiin kuljettanut bussikuskimme oli taukoa pitämässä samaisella parkkipaikalla ja olikin mukava vaihdella kuulumiset. Olihan tässä jo melkein viikko vierähtänyt ensimmäisestä kohtaamisestamme.

Inarin herkuttelutuokion jälkeen jatkoimme Inarijärventietä pitkin kohti Ivaloa. Reilun tunnin polkemisen jälkeen olikin taas mainio syy pysähtyä. Tarjolla oli vihdoin tuota poronkäristystä ja samalla pääsimme tutustumaan tiettävästi Suomen suurimpaan tafoniin. Tafoni on iso sisältä ontoksi rapautunut siirtolohkare, joka tunnetaan nimellä karhunpesäkivi. Tarina kertoo, että muinoin matkamies olisi hakeutunut onton kiven sisään myrskyä pitämään ja viettänyt siellä yönsä. Aamulla oli matkamies sitten huomannut nukkuneensa karhun vieressä.

Näkymää karhunpesäkiven sisällä

On sitten karhunpesäkiven tarina totta tai ei, niin vaikuttava kokemus kiven sisällä vierailu kyllä oli. Kivelle pääsemiseksi piti kavuta muutama askelma Karhunpesävaaraa ylöspäin ja kiveltä portaat jatkuivat yhä korkeammalle. Portaiden yläpäästä löytyi näköalatasanne, josta sitten aukenikin aivan huikea näkymä. Jos oikein ilmansuuntia tulkitsimme, niin näkymä ylettyi aina Inarijärven vastarannalle saakka.

Maisema Karhunpesävaaran näköalapaikalta

Karhunpesäkiven kahvillassa nautimme siis vihdoin nuo poronkäristykset. Maistuihan se ihan erinomaiselta vaikka tarjoilu olikin mallia kebab-baari. Vaan hyvin annos toi kaivattua lisäenergiaa ja vaaralla kiipeilyn jälkeenkin matka taittui taas mukavan sutjakasti kohti Ivaloa.


Inarijärventie kulkee pyöräilijän kannalta mukavasti vaarojen välissä

Ivalossa olikin aika taas piipahtaa kaupassa. Mitään kummempaa syytä kauppareissuun ei ollut, mutta aina sitä jotain tarpeellista saattaa löytää. Varsinkin kun Ivalon S-Marketinkin valikoima oli erittäin laaja. Kauppareissu kannatti ensinnäkin siitä syystä, että saimme hyviä reittivinkkejä paikalliselta asukkaalta, kun kerroimme jatkavamme Ivalosta kohti Raja-Jooseppia. Päällimmäisenä miehen esittämistä huomioista jäi mieleen maininta retkemme ajankohdasta. Myöhäinen kevät oli kuulemma aiheuttanut sellaisen ilmiön, että juuri nyt kaikki mahdolliset lentävät öttiäiset olivat liikekannalla ja kiukkuisimmillaan. Toisekseen törmäsimme kaupan pihassa jälleen tuttuun bussikuskiin. Tällä erää kuljettaja oli ehtinyt jo vapaaillan viettoon ja oli liikkeellä pienemmällä menopelillä. Päivitimme toki viimeisetkin kuulumisemme, vaikka montaa tuntia edellisestä kohtaamisesta ei ollutkaan kulunut.

Ivalosta otimme suunnaksi Raja-Joosepin. Akujärven kohdilla käännyimme Rajajoosepintielle ja asutuksen harvennettua aloimme haravoida katseillamme sopivaa telttailupaikkaa. Muutaman kilometrin etenemisen jälkeen löytyikin oikein mukava ja kuiva paikka Hukkavaaran kupeesta, johon tällä kertaa pystytimme leirin.

Maanantaiaamu (klo 6.16) Ivalossa

Tilastotietoja

Sunnuntai-iltana viikko retkeilyä oli takana. Sää oli tähän saakka ollut hyvinkin kostea ja vasta kaksi viimeistä päivää olivat sujuneet kuivemmissa merkeissä. Kilometrejä oli kertynyt vasta noin 260 km, mutta toisaalta pyörällä ajelua olimme päässet harrastamaan vasta kahden edellisen etapin osalta. Alkava viikko ei tosin lupaillut uusia ajomatkaennätyksiä sillä Urho Kekkosen Kansallispuisto häämötti jo edessä.

Kuluneelle päivälle matkaa kertyi n. 85 km ja reilu 7 tuntia vietettiin satulassa. Näiden lisäksi Maastokarta-sovellus poimi seuraavat tiedot päivän taipaleesta.
  • Etäisyys: 84,5 km
  • Kesto: 7 tuntia, 2 minuuttia ja 19 sekuntia
  • Keskinopeus: 12,0 km/h
  • Vähimmäiskorkeus: 142 m
  • Enimmäiskorkeus: 212 m
  • Kokonaisnousu: 448 m
  • Kokonaislasku: 450 m

Viikon aikana olimme siirtyneet n. 260 km Nuorgamista Inarijärven eteläpuolelle saakka (kuva: Google My Maps)


Kommentit

Suositut tekstit