Päivä 10: Poluilla ja polkujen vierellä kohti Siulanruoktua

Sormikalenterin molemmat kädet täyttyivät 12. heinäkuuta, kun Nuorgam-Kotka -pyöräretkemme 10. päivä käynnistyi Keskon kämpän jylhässä atmosfäärissä. Olosuhteissa ei ollut valittamista ja pidempäänkin paikalla olisi viihtynyt. Retkeä oli kuitenkin jäljellä vielä melkoinen siivu ja päiviä oli kulunut jo kahden käden verran, joten viisainta oli vaihtaa taas maisemaan. Siispä aamupuurot naamariin, lokikirjaan terveiset ja pyöriä pakkaamaan.

Aamuyhdeksältä jatkui matka kohti Hammaskurua 

Kello yhdeksän olivat tutut aamutoimet takana ja meille koskemattomat polut edessä. Lähtöselfien ottamisen jälkeen otimme suunnaksi Hammaskurun autiotuvan ja kohtalaisen helppokulkuista polkua pitkin taluttelu alkoi. Polku muuttui hetken perästä leveämmäksi mönkijäuraksi, jota olisi hyvin voinut ajellakin, mutta päätimme noudattaa puiston järjestyssääntöjä ja tyydyimme talutteluhommiin.

Saderintama lähestyy

Hetken mönkijäuraa tallusteltuamme, moottorin pärinä kiinnitti huomiomme. Kohta meidät saavuttikin kahden mönkijän vahvuinen rajavartiopartio ja pääsimme jälleen kerran kertomaan retken suunnitelmista. Reittisuunnitelmat kuultuaan ystävälliset rajavalvojat antoivat myös omia vinkkejään reittivaihtoehdoiksi ja päivittivät kartoistamme löytyvien polkujen kuntoa. Pistimme saamamme vinkit visusti muistiin ja päästimme seuraavalla taukopaikalla tutustua karttoihin uudelleen vinkit huomioiden. 


Tihkusateessa talutusta

Puolenpäivän lähestyessä aamuinen poutainen sää oli muuttumassa tutumpaan suuntaan. Tummia pilviä alkoi kerääntyä taivaalle ja kohta taivaallinen sumutuspullo alkoikin työntää alas hyvin hienojakoista sadepisaraa. Sehän ei kyllä ollut mikään uusi juttu tämän reissun aikana. Oikeastaan pieni sade teki kulkemisesta kotoisampaa.

Reittivaihtoehtojen puntarointia Hammaskurun autiotuvalla

Iltapäivällä noin neljän tunnin taluttelun jälkeen saavutimme Hammaskurun autiotuvan. Varusteet saivat jälleen hetken kuivahdustauon lounaan valmistetuessa ja sitä nautittaessa. Lisäksi karttaa tutkittiin melkoisella hartaudella ja eri vaihtoehtoja pohdittiin rajavartioiden vinkit huomioiden.


Polkujen ulkopuolella, Vuomapään eteläpuolella, karttaa katsotaan huolella

Lopulta päätimme yrittää Sillanruoktun ('Ruoktu' on muuten saamea ja tarkoittaa kotia.) autiotuvalle mahtavan Vuomapään eteläpuolelta. Hammaskurulta löytyikin karttaan merkitty polku kohti seuraavaa kotiamme. Aivan koko matkalle polkua ei ollut luvassa, vaan Vuomapään juurelta alkaisi parin kilometrin suunnistustuokio. Hopioaojan vierestä löytyisi sitten seuraava karttaan merkitty polku, joka meidät lopulta johtaisi aina Siulanruoktuun saakka.

Olihan meillä toki paperikartat ja kompassit matkassa, joten rohkeasti ja levollisin mielin jatkoimme Hammaskurulta eteenpäin.

Sateen kastelema maasto kapeine polkuineen oli itsessään jo melko haastava edettävä. Lisähaastetta etenemiselle antoivat lukemattomat puiden runkot, jotka muutaman metrin välein katkaisivat polun. Ilman pyörää runkojen yli olisikin loikkinut kaniinin ripeydellä, mutta pyörän renkaan halkaisija ja polkimien sijainti tuntui oleva runko rungolta aina vain karmeampi yhdistelmä.

Kohtapa poluille kaatuneista puista päästiinkin eroon itse polunkin loppuessa. Vuomapään lounaisreunalla kaivoimmekin sitten kompassit esille ja kiinnipisteiden etsiminen maastosta alkoi.

Seuraavan karttaan merkityn reitin alku häämöttää parin sadan metrin päässä

Maasto oli tasaisesti mukavan pehmeää ja muhkuraista. Niin ja tottakai märkääkin. Polviin asti ulottuva varvikko ja taivaalta mikropisaroina laskeutuva sade pitivät huolen varusteiden riittävästä kosteudesta. Tyyni sää suosi hyttysiä, jotka antoivat oman taustahälynsä kompassin, maaston ja kartan tiirailuun.

Näillä hetkillä polku yhtyi Hopiaojaan ja päätimme jatkaa matkaa hiukan ylempänä

Vaikka sitä lopulta poluille taas päästiinkin, niin helpommaksi ei kulkeminen muuttunut. Edessä oli taas kapeita liukkaita ja puiden runkojen katkaisemia taipaleita. Karttaa reititty polku seurasi Hopiaojaa ja maaston jyrkkyys oli melkoista.

Siulavaaran eteläpuolelle päästyämme totesimme, että reittivalintamme vääräksi. Muutama runko oli jouduttu kiertämään Hopiaojaa pitkin edeten ja kun seuraavat kilometrit vaikuttivat toistavan tuota kaavaa, päätimme katsastaa muita vaihtoehtoja.

Pienen tutkailun jälkeen löysimme uuden polun n. 10 metriä korkeammalta ja niinpä pyörien siirto-operaatio käynnistettiin. Rinne oli melkoisen jyrkkä ja koska takaisinpäin palaaminen ei juurikaan kiinnostanut, siirrettiin pyörät ja varusteet sitten ylöspäin pienemmissä erissä.

Pyörien uudelleenpakkaamista ylösnousemuksen jälkeen

Siulavaaran märkää ja jyrkkää rinnettä kivutessa tuli kieltämättä ajateltua ääneen muutamia voimasanojakin, mutta kohtapa sitä taas tilanne rauhoittui ja matka kohti siulanruoktun autiotupaa jatkui nyt hiukan aiempaa korkeammalla käyrällä. Siis korkeuskäyrällä.

Sarvijoki se siellä alhaalla siintää

Kellon lyödessä seitsemää oli matkaamista päivälle kertynyt kymmenisen tuntia. Olimme aivan autiotuvan vieressä, mutta tupaa ei näkynyt missään. Sen sijaan paikalla patsastelivat puuliiteri sekä majesteettiset 241 askelmaiset siulanportaat.

Taas yksi mainio porrastreenipaikka: Siulanportaat

Pyörät saivat tällä erää jäädä portaiden yläpäähän sateista yötä viettämään, kun siirryimme portaiden alapäähän tarkastelemaan välttämättömien tarvikkeiden kanssa seuraavan yön lepopaikkaamme. Olihan tuo kontrasti melkoinen, kun edellinen yö oli vietetty Keskon kämpällä, mutta löytyihän täältäkin kaikki tarpeellinen kaasuhellasta lähtien.

Siulanruoktun autiotuvan pihapiiriin pääsee kätevästi portaita pitkin

Tuvassa ei liikaa ikkuna-aukkoja ollut ja valoisasta illasta huolimatta seinien sisällä oli suorastaan synkkää. Synkkyyttä hiukan lisäsi se, että tuvan oviaukko oli kohtalaisen matalalla ja pimeässä otsa osuikin muutaman kerran oven karmiin ulos yrittäessä.


Vuonna 1955 rakennettu Siulanruoktu kaikessa komeudessaan

Harmillisesti tekniikan tai reissaajan virheen takia, ei reittiä saatu tallennettua tämän etapin osalta. Kuitenkin jonkinlainen arvio kuljetusta matkasta ja reitistä saatiin muistin sopukoista hahmoteltua kartalle. Arviolta sellaiset 10 tuntia oltiin siis liikkeessä ja kilometrejä kertyi päivälle noin 22. Vauhti ei ollut taaskaan hurjaa, mutta sitäkin kokemusrikkaampaa.

10. siirtymä kerrytti retken saldoon n. 22 kilometriä

Kommentit

Suositut tekstit