Päivä 11: Siulanruoktu - Peuraselkä: koomamarssin 1. osa

"Tosimies ei kumartele" ohjeistaa pulikka Siulanruoktun tuvan kohtalaisen matalan sisäänkäynnin yläkarmin päällä. Muutaman yrityksen ja kipeän otsan jälkeen totesimme ettemme kuulu, ainakaan tällä kriteerillä punniten, tosimiesten joukkoon. Oviaukosta kulkeminen pyrittiin siis tekemään hieman kumarassa, mikä osoittautui tällä erää Markolle hiukan helpommaksi rastiksi. Markoon verrattuna, muutamaa senttiä matalammalta maailmaa tarkastelevalta Kaitsulta jäi oven yläkarmin alalaita usein jonkilaiseen katvealueeseen, mikä taas aiheutti satunnaisen säännöllisiä kolahdus&parkaisu -episodeja. Ja ette uskokaan millaiseen laukkaan pieni kipu yllyttää mielikuvituksen, ruokkien näin kielenkantoja toistamaan yhä rikkaampia parahduksia yläkarmin ja yläotsan kohdatessa hämärän tuvan muuten niin hiljaisessa atmosfäärissä.

Tosimiehen mittaisen miehen kannanotto

No niinpä oli aamu oli iltaa viisaampi tässäkin asiassa. Edellisillan kallon kolahtelut olivat vain valju muisto ja aamutouhuiluja suoritettaessa ei tuo pahainen karmi enää kolahdellutkaan edellisen illan taajuudella. Päivän etapille valmistautuminen sujuikin kohtalaisen rutinoiduissa merkeissä ja noin siinä aamuseitsemän nurkilla porisivat kilpaa C-vitamiinitabletti mukissaan ja puuro kattilassaan.

Aamiaispöydän kattausta

Edellisen päivän taaperrus oli sujunut pääosin sateessa ja märissä varusteissa. Varusteiden kosteuskerrointa oli lisätty purokahlailulla, joten vaatteita ja muita varusteita oli jälleen kuivumassa pitkin kämppää. Kamina oli myös lämmitelty, mutta eipä siitä suurta hyötyä ollut ollut. Toki lämpimässä tuvassa oli ollut mukava koisailla, mutta muuten sademetsän kosteusprosenttia lähennellyt sisäilma oli korkeintaan siirtänyt vesimolekyylejä vaatekappaleesta toiseen, jonka kyllä pukiessa huomasi. Toisaalta vettä näytti tulevan taivaalta vieläkin, niin miksipäs sitä nyt sitten kuivaa edes päälle laittamaankaan.

Päivän lähtöpaikkana Siulanportaiden yläpää

Aamupalatankkauksen ja pakkaamisen jälkeen oli edessä jälleen Siulanportaiden kapuaminen pyörien luokse. Pyörät olivat viettäneet yön portaiden yläpäässä polttopuuvaraston suojasta nauttien. Hetken kestävän pakkaamistuokion jälkeen ne olivatkin taas valmiina lähtöön. Lähtöselfie napattiin ja matkaan päästiin jo ennen kymmentä. Sateisessa säässä siis tottakai.


Tällä erää matkaan startattiin sadevarusteissa

Edellisen päivän tapaan polut olivat hyvin kapeita ja osin jopa olemattomia, mutta jonkinlaista katkoviivaa kartan puolelle oli merkitty, mitä yritimme seurailla. Hitaasti mutta varmasti edeten, suuntasimme kohti Tahvontupaa, joka osui mukavasti ennakoidulle reitillemme.

Muutama puron ylitys osui myös tälle päivälle. Ensin vuorossa Marko...

ja kuuliaisesti perässä Kaitsu.

Parin puron ylittämisen jälkeen saavuimme sopivasti lounasaikaan Tahvontuvalle. Hyttysiä oli jälleen kerääntynyt kiitettävästi ympärillemme, joten luonaan nauttiminen sisätiloissa sopi päivän ohjelmaamme paremmin kuin hyvin. Toki niitä itikoita oli siellä tuvassakin, mutta paljon harvemmassa kuin ulkona.




Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa lentävien ystäviemme saattaessa meitä kepeässä vesisateessa.  Tahvontuvalla olimme tiirailleet lokikirjoja ja karttoja uudella innolla ja arvioimme, että meillä olisi ainakin teoreettinen mahdollisuus edetä Kemihaaraan saakka. Tai ainakin melkein. Reitin varrelle asettuisi myös Peuraselän autiotupa, jossa voisimme jälleen levähtää ja syödä.

Retkemme hiljainen ja kalpea sivustaseuraaja jätettiin omaan rauhaansa

Märässä ja niljakkaassa maastossa eteneminen alkoi sujua jo jonkilaisella rutiinilla. Hyttysiä suurempia eläimiä ei tiellemme ollut päivän aikana osunut, mutta luun kappaleita tuli vastaan aina silloin tällöin. Yhden runsaamman luuesiintymän lähettyviltä löytyi myös komea kallo sarvineen. Kallo sai luonnollisesti jäädä niille sijoilleen tervehtimään seuraavia retkeilijöitä.

Päivän taittaessa Pikkukakkosen alkamisajan, olimme saavuttaneet Peuraselän autiotuvan. Oli siis jälleen vuorossa ruokailun sisältävä levähdystauko. Tällä erää menuumme sisälsi taco-mausteseoksella höystettyä perunamuusia Kuivalihakundin kuivaliha-höystöllä. Hyvää oli ja hyvin upposi. Ja oli annoksen esillepanossakin jotain innostavaa.

Esillepano on puoliruokaa

Autiotuvan varustukseen sisältyi myös jotain kovin Kotkalaista

Mahat täynnä sitä sitten jatkettiin matkaan. Ensin oli vuorossa nousua ja sitten laskua ja sitten vähän soiden ylityksiä ja vaikka ja mitä aina aamuyön pikkutunneille saakka. Tästä kaikesta lisää ja tarkemmin kuvien kera sitten seuraavassa kirjoituksessa.

Eihän tästä nyt ole Kemihaaraan kuin...



Kommentit

Suositut tekstit