Päivä 12: Puistosta pois ja baanalle

Kun sitä on aamulla tottunut heräämään, niin eipä sitä sitten turhan pitkään tullut nukuttua, vaikka edellinen siirtymä oli jatkunut aina yön pikkutunneille saakka. Seitsemän maissa aamulla alkoi makaaminen käydä Kaitsun mielestä puuduttavaksi ja reipas nuori mies ryömi läheiseen puuliiteriin rymistelemään halkoja hiukan pienemmiksi polttopuiksi.

Kaitsun kerrastoa (ja paljon kokeneet sukat) kuivumassa Kemimukan leiripaikalla

Kolinasta riemastuneena Markokin ryömi hetken päästä teltastaan todistamaan iloisesti palavaa nuotiota. Kaitsulla olikin jo varusteiden kuivattelu hyvässä vauhdissa ja tällä erää sääkin oli suosiollinen. Pilviä riitti, mutta sade oli hyvin vähäistä ja jos oikein tarkkaan taivaalle tiirusti, saattoi pilvien välistä joskus jonkun auringonsäteenkin bongata.

Nuotio on jo sammunut ja varusteetkin melkein pakattu seuraavaa etappia varten

Liekö sitten viimeisin marssi vielä painanut mielen päällä vai missä vika, mutta aamutoimista suoriuduttiin hyvin vähäpuheisissa merkeissä. Aamupalan ja varusteiden kuivatteluun kului kuitenkin tovi jos toinenkin ja päivän siirtymä alkoi vasta puolenpäivän jälkeen.

Marko hilpeänä täyttelemässä juomavarastoja

Kartan perusteella Kemihaaran nuotiopaikalta oli muutama kilometri Kemihaaraan. Matkan lyhyys ilahdutti kovasti ja kun vielä tiedossa oli, että satulaan voisi hypätä heti puistossa poistumisen jälkeen, niin mikäs siinä lähtiessä.

UKK-puisto on jäänyt taakse ja taas maistuu pyöräily

Keminmukan tulipakalta lähti oikein mukava polku, jota oli pääsääntöisesti ihan helppo kulkea pyörää taluttaenkin. Pikkuhiljaa polku leveni suorastaan tien tapaiseksi ja puiston uloskäynti alkoi häämöttää kulkijoiden mielessä.

UKK rämmitty läpi -selfie

Kemihaara oli nopeasti saavutettu ja ensimmäinen pidempi tauko ruokailuineen kaikkineen pidettiin puiston sisäänkäynnin parkkipaikan lähettyvillä. Pilvet olivat harventuneet ja pitkästä aikaa saatiin nauttia oikein auringonpaisteesta. Mukavasti oli myös ns. kenttää kotipuheluihin ja riemukkaita tunnelmia välitettiin kotiväelle. Riemua lisäsi se tietoa, että retken loppuosuus ei sisältäisi enää vastaavia maastoja, kun Tuntsan erämaakin oli päätetty jättää koettavaksi jollain tulevaisuudessa toteutettavalla retkellä.

Kaitsu Korvatunturintiellä

Henkisen ja fyysisen latailun jälkeen ruodot raahattiin jälkeen satulan päälle ja matka kohti leveämpiä väyliä alkoi. Kemihaaran keskusta oli nopeasti ajeltu läpi ja kohta pyörien vilisti Korvatunturintie. Tietä pitkin polkeminen oli mukavaa vaihtelua edellisiin päiviin ja matka taittui rattoisasti. Mäkiä toki riitti siinä missä aiemminkin, mutta kuljettava tie oli monta pykälää erämaiden polkuihin verrattuna helpompi taivaltaa pyörän kanssa. Lisäksi taivas ei ollut tarjoillut aamun muutamaa sadepisaraa enempää vettä iloksemme ja pilvetkin olivat harventuneet muutamiin yksinäisiin ajelehtioihin.

Kaitsu keräämässä vettä

Päivän kääntyessä kohti iltaa vaihtui pyörien alle Pykäläisentie ja samalla horisontista alkoi pilkistää tumma pilvirintama. Koska kellokin alkoi olla jo vaikka mitä ja saman vuorokauden puolella oltiin jo koettu paljon, alkoi mahdollisen leiripaikan pälyily. 

Pykäläisenojan allasta iltahämärässä

Kellon lähestyessä puoli kahdeksaa pysähdyimme täydentämään juomavarastoja oikein luonnonkauniille paikalle. Pykäläisentie katkaisen Pykäläisenojan ja paikalle on rakennettu jonkinlainen juoksutusoja, josta vesi virtaa tien toisella puolella kulkevaan jokeen (tai puroon). Suppilomainen rakenne on kasannut vettä altaaksi ja altaan vierellä kulkeen eräänlainen pehmestä hiekasta tehty pengertie. Paikka vaikutti erittäin sopivalta leiriytymistä varten. Lisäksi taivaalle kerääntynyt tumma pilvilautta ja yltynyt tuuli vauhditti päätöstä leirin pystyttämisestä.



Teltat kasattiin pystyyn vauhdilla, pyörät peiteltiin ja sitten alkoikin ukkonen jyrähdellä. Sade ja tuuli yltyivät melkoisen navaksi, joten sen vuorokauden puolella ei kumpikaan enään teltasta päätään ulos pistänyt. Tämäkään päivä ei siis täysin kuivissa merkeissä sujunut, mutta tällä kertaa sadetta päästiin karkuun telttojen suojiin.

Tilastojen valossa matkaa taitettiin saman verran kuin edellisen siirtymän aikana, mutta nyt kovasti helpommissa maaston olosuhteissa. Toisaalta taas, edellisen päivän ja yön kestänyt tarpominen kansallispuiston mättäillä painoi vähän joka paikassa, joten ihan tyytyväisin mielen lopulta unten maille käytiin.

Päivän tilastotietoja:
Urho Kekkosen kansallispuistosta selvitty
(Kuva: Google My Maps)
  • Etäisyys: 33,1 km
  • Kesto: 4 tuntia, 4 minuuttia ja 11 sekuntia
  • Keskinopeus: 8,1 km/h
  • Vähimmäiskorkeus: 237 m
  • Enimmäiskorkeus: 435 m
  • Kokonaisnousu: 372 m
  • Kokonaislasku: 379 m

Kommentit

Suositut tekstit