Päivä 19: Talvisotamuseorönttösten voimin kohti Lieksaa

Kyllä kelpasi yön yli luita lepuutella neljän seinän sisällä Pääkkösten pahnoilla.  Yön aikana varusteet olivat ehtineet hiukan kuivahtaa ja laitteet ja varavirtalähteet olivat taas pullollaan virtaa. Hyvin nukutun yön jälkeen erinomaisen päivän alun kruunasi valmiiksi katettu aamiainen. Aamiaisen jälkeen huollettiin ja pakattiin pyörät ja sitten sitä taas mentiin.

Kameran takana isäntä ja meidän takana yöpaikkana toiminut "aitta".

Päivän pyöräily alkoikin mukavasti isohkon mäen ylittämisellä, mutta tuorein jaloin nousu ei paljoa mieltä ja kehoa painanut. Ensimmäinen tauko pidettiin Kuhmon keskustassa, josta isännän antaman vinkin perusteella etsittiin tuliaisia varten retkeilytarvikkeita myyvä Pääkkönen & Piirainen Oy. Kaitsun mukaan tarttui pari kappaletta ensipuukkoja, joilla jälkikasvun on turvallista harjoitella vuoleskelua.

Taukopaikalla shoppailemassa

Puukkoshoppailun lisäksi tehtiin pikainen visiitti Kuhmon torilla Torilla, jonka kahvi- ja toilettipalveluja Kaitsu kävi kokeilemassa.

Jyrkänkoskella kertaamassa talvisodan käänteitä

Kuhmon keskustasta noin tunnin pyöräilyn jälkeen näimme jotain mielenkiintoista. Metsän siimeksestä pilkistänyt militaria houkutteli pysähtymään ja niin huomasimme saapuneemme talvisodan taisteluista kertovalle ulkomuseoalueelle. Kovin tarkkaan emme olleet reitin selvyyden vuoksi karttoja aamulla katsoneet ja niin tämä nähtävyys tulikin mukavana yllätyksenä.

Talvisodan lyhyt oppimäärä

Museossa oli paljon katseltavaa ja paikalla ollut opas kertoi sen mitä ei itse olisi ymmärtänyt edes kysyä. Lisäksi museo oli perustettu autenttisten taistelupaikkojen kohdalle, joten aikoinaan tapahtuneita kauheuksia oli mahdollista tuumailla vaikkapa käytössä olleen korsun sisällä. Mikään miellyttävä paikka ei korsu ollut tällaisena kauniina kesäpäivänäkään, puhumattakaan sitten vaikkapa joulukuusta 1939.

Entisöityä juoksuhautaa

Ulkomuseoalueelta tuli näppäiltyä paljonkin kuvia, joita ympättiin reilummin oheiseen päivästä kertovaan videoon:


Museokierroksen jälkeen nautittiin myöhäisen lounaan alkupaloina parit rönttöset mieheen. Puolukkapuuron ja karjalanpiirakan risteymää muistuttava ruokapala oli oikein maittava ja uusi kulinaristinen kokemus kummallekin matkaajalle.

Rönttönen kahvilla, kiitos.

Rönttösten voimin polkaistiin takaisin tienpäälle ja kohteliaan etäisyyden päässä pysähdyttiin lämmittämään hernerokkaa. Rokkaa nauttiessa katseltiin kartalta seuraavaksi kohteeksi Lieksa. Sinne oli toki kovasti paljon vielä kilometrejä matkaa, mutta jospa edes lähelle sitä kuluvan päivän aikana päästäisiin.

Ei ollut vilkasta Nurmestiellä
  
Pyöräilyn kannalta päivän sää oli oikein mukava. Pilvien ansiosta aurinko ei päässyt liiaksi lämmittämään, mutta sadettakaan ei kuulunut. Ehkäpä sääonnemme oli lopullisesti kääntynyt kuivempaan suuntaan.

Melkein perillä

Matka taittui mukavasti maisemia katsellessa. Illan lähestyessä alkoi tuntua taas siltä, että lämmin ruoka voisi taas maistua oikeinkin hyvälle, joten tutuksi tullut tienvarsikokkaustuokio pystyyn. Tällä erää retkikippoon kaavittiin lopulta oli jonkinlainen makaroonien ja pussikeiton ravitseva sinfonia.

Kaitsu nauttiin tienvarsi-illallistaan
Ilta-auringon paistatellessa kauniisti ja tien 524 vilistäessä pyörien alla ylitettiin jälleen yksi rajapyykki, kun retken viides luonnonmaantieteellinen maakunta oli saavutettu. Inarin Lapin, Kemin Lapin ja Kuusamon perään liittyi Pohjois-Karjala.

Palanen talvisodan muistoa Rastinjärventien varrella

Rajapyykit olivat olleet myös tapetilla 30-luvun lopussa ja päivän talvisotateemaa jatkoi yksinäinen vihollispataljoonan tuhoamisen kunniaksi pystytetty muistomerkki tien vieressä.

Iltapalalla

Hiukan ennen iltayhdeksää saavuttiin Lieksan pohjoispuolelle Nurmijärven kylään. Aurinko lähestyi hiljalleen horisonttia meidän viritellessä tulia retkikeittimen nieluun. Oli iltapalan aika, minkä jälkeen oli tarkoitus siirtyä hiukan lähemmäs Lieksan keskustaa silmäillen samalla sopivaa leiripaikkaa.

Auringonlaskun kajoa Lieksan Nurmijärvellä

Iltapalahetki venähti lopulta yli tunnin mittaiseksi maisemien ihailuksi. Iltapalan jälkeen tien päällä viihdyttiin vain hetki, kun erinomainen leiripaikka löyty noin 10 kilometrin päästä Toivaanjärven rannalta. 

Iltahämyä

Tilastot sen kertovat

Päivään mahtui taas pitkiä taukoja, mutta mikäs niitä pitäessä, kun pyörien päällä matka taittui mukavan kivasti seuraavin tilastotiedoin:
  • Etäisyys: 104,1 km
  • Kesto: 7 tuntia, 6 minuuttia ja 43 sekuntia
  • Keskinopeus: 14,6 km/h
  • Vähimmäiskorkeus: 250 m
  • Enimmäiskorkeus: 379 m
  • Kokonaisnousu: 666 m
  • Kokonaislasku: 708 m

Kainuusta Pohjois-Karjalaan (Kuva: Google My Maps)

Kommentit

Suositut tekstit